Uusia julkaisuja kuulumisesta ja muistista.

Nina Sääskilahden uudessa artikkelissa ”Kodittomuus ja kuuluminen Reino Rinteen jälleenrakennuskauden teksteissä” (Kulttuurintutkimus 4/2015) käsitellään kulttuurisen kuulumisen tuottamista kaunokirjallisuudessa. Esseessä ”Muistamisen onnesta ja kärsimyksestä” (Kulttuurintutkimus 4/2015) kysytään puolestaan, saako suru tutkimaan muistia tai tuottaako muistin tutkiminen surua. Miksi muistin käsite kytkeytyy muistin tutkimuksessa niin usein kielteisiin kokemuksiin? Voisiko ilon ottaminen lähtökohdaksi synnyttää, kuten esimerkiksi Julia Kristeva on ehdottanut, kokonaan uuden tavan ajatella aikaa ja muistia?