Tutkija, aktivisti, taiteilija, totuudenkertoja? Törmäyksiä todellisuuteen Tampereen elokuvajuhlilla

TFF, Reality Check

Pääsimme katsomaan ajankohtaisia elokuvia ja keskustelemaan tutkijoiden ja taiteilijoiden roolista Koneen säätiön yhdessä Tampere Film Festivalin kanssa järjestämässä Maastamuutto – alkaako tulevaisuus nyt? –seminaarissa maaliskuussa.

Keskustelutunnelmiin viritti elokuvanäytös Reality Check – Törmäyksiä todellisuuteen, johon oli koottu kuusi maahanmuuttoa eri näkökulmista ja eri lajityyppien kautta tarkastelevaa lyhytelokuvaa. Issa Touma kuvaa dokumentissaan 9 Days – From My Window in Aleppo (2015) kuinka sotatoimet käynnistyvät hänen kotikadullaan. Jerome Furrerin fiktio Die hälfte der Welt (2014) käsittelee ensimmäisen ja toisen sukupolven maahanmuuttajien, isän ja pojan, välistä arvokuilua, joka johtaa pojan radikalisoitumiseen. Jan Ijäksen melankolinen Ghosts (2009) esittää vastaanottokeskuksen ihmisvarastona, jonka asukkaat toivovat, että voisivat alkaa taas elää. Selim Azzazin fiktiossa Ennemis interieurs (2016) Ranskassa vuosikymmeniä asunut algerialaistaustainen mies joutuu yllättäen kuulusteluihin epäiltynä terrorismikytkennöistä. Alessando Palazzin Gas Station (2015) ja Adam Tylerinin Extremists (2015) toivat näytökseen huumoria ja suorasukaista puhetta ääriajattelusta.

Näitä moninaisia teemoja syvennettiin seminaarissa, jossa meitä innostivat, haastoivat ja provosoivatkin pienin alustuksin tutkijat, aktivistit ja taiteilijat.

Aino Korvensyrjä, Kalle Korhonen ja Anna Talasniemi
Aktivisti, tutkija Aino Korvensyrjä sekä Koneen säätiön Kalle Korhonen ja Anna Talasniemi. Kuva: Tapio Nykänen.

Sodan jaloissa elävä ja sitä dokumentoiva valokuvaaja, kuraattori Issa Touma halusi näyttää syyrialaista todellisuutta, joka näyttäytyy rauniotuvassa kerrostalossa piileskelijälle toisenlaisena kuin uutisten välityksellä. Hän muistutti, että aseet muuttavat kantajansa sotilaiksi, edustivatpa nämä mitä puolta tahansa. Toisaalta taide ja kulttuuri voivat toimia väkivaltaisissakin oloissa tasapainottavina tekijöinä. Vaikka niiden avulla ei voida herättää kuolleista, ne voivat auttaa pelastamaan eläviä. Kannattaa kurkistaa Art Camping Aleppon Culture + Conflict -sivustoa.

Aktivisti, historiantutkija Aino Korvensyrjä valotti pakolaisuuden toista puolta: niitä syitä, jotka pakottavat jättämään kotimaan, ja niitä oloja, joihin Eurooppaan asti selvinneet paperittomat matkaajat voivat joutua. Hän muistutti pakolaisuuden kytköksistä ilmastonmuutokseen ja asekauppaan ja vaati länsimaita ottamaan vastuuta tekojensa seurauksista.

Tutkija ja toimittaja Tapio Nykänen tarkasteli pakolaisia mediassa ja sitä diskursiivista todellisuutta, jonka kautta me hahmotamme pakolaistilannetta: kun puhutaan virroista, tulvista ja länsimaita vaanivasta perikadosta, voi yksittäisen pakolaisen kokemus jäädä näiden uhkien alle. Hän kysyi, voisimmeko mieluummin puhua ”sisarista ja veljistä”, tarkentaa katseemme turvaa etsiviin lapsiin, ja tätä kautta avata silmämme haavoittuvuudelle.

Hamy Ramezan
Palkitun Tuntematon pakolainen -dokumentin ohjaaja Hamy Ramezan. Kuva: Tapio Nykänen.

Tämän näkökulman otti ohjaaja Hamy Ramezan, jonka dokumentti Tuntematon pakolainen palkittiin Tampereen elokuvajuhlilla. Ramezan korosti elokuvakoulutuksen merkitystä totuuden kertomisessa esimerkiksi pakolaisuudesta. Yleisö reagoi tähän väitteeseen ja myös me jäimme pohtimaan, että tietoisuus elokuvan keinojen vaikutuksista ei ole tae totuudesta. Totuuden tavoittelun sijaan tärkeämpää onkin monien eri näkökulmien esiintuominen ja niistä keskusteleminen.

Seminaarissa etsittiin tapoja, joilla tutkijat, taiteilijat ja toimittavat voisivat yhdistää voimansa maahanmuuttoon liittyvien kysymysten pohtimisessa. Käytännössä tämä tapahtui spontaanisti koostetuissa ja jokaisen alustuksen jälkeen kokoonpanoiltaan vaihtuvissa kymmenen minuutin pituisissa ryhmäkeskusteluissa. Niissä syntyi aina uusia kohtaamisia eri alojen toimijoiden välillä, mutta koska ihmisten taustojen ja kiinnostuksen kohteiden esittelylle ei ollut aikaa, oli keskustelujen pohjalta vaikea muodostaa mahdollisiin tulevaisuuden yhteistyökuvioihin johtavia polkuja.

Keskustelujen aiheet kietoutuivat seminaarissa esitettyihin alustuksiin, joista osa korosti taiteilijuuden tai tutkijuuden ja aktivismin yhdistämistä. Vaikka tällainen raja-aitojen ylittäminen on uutta luovaa, jäimme miettimään, onko tutkijan oltava aina myös aktivisti – kysymyshän puhutti jo helmikuussa Rovaniemellä (ks. Tuijan bloggaus seminaarista Matkalla ajassa ja paikassa). Lisäksi meitä hieman harmitti Reality Check -näytöksen elokuvista käydyn keskustelun vähäisyys. Hankkeemme näkökulmasta olisi ollut mielenkiintoista päästä keskustelemaan elokuvantekijöiden, toimittajien ja muiden tutkijoiden kanssa syvemmin näkemistämme elokuvista sekä niiden ja tutkimuksen välisistä suhteista ja mahdollisuuksista.

Emme varmasti ole näine kysymyksinemme yksin. Keskustelu jatkuu – seuraavan kerran jo 30.3. Koneen säätiön Kamarissa.

 

Tuija Saresma, Kaisa Hiltunen, Antti Vallius