Kulttuuriympäristökeskustelua Kaupunkitutkimuksen päivillä 2016

Kaupunkitutkimuksen päiviä vietettiin 28.–29.4.2016 Helsingissä Tieteiden talolla. Tämän vuoden teemana oli toimijoiden kaupunki. Allekirjoittanut osallistui Kulttuuriympäristö kaupungissa / kaupunki kulttuuriympäristössä -työryhmään esitelmällä, jonka otsikko oli kirjautunut viralliseen ohjelmaan muotoon Kulttuuriympäristön tärkeät paikat, kun se taas esitelmän power pointissa luki kissan kokoisin kirjaimin muodossa Elinympäristön tärkeät paikat. Oli kyse sitten univajeen aikaansaamasta inhimillisestä erehdyksestä tai alitajuisesta johdatuksesta, osui otsikon kaksitahoisuus varsin hyvin työryhmän sisältöihin, joissa korostuivat erilaiset kysymykset kulttuuriympäristöjen olemuksista ja määrittelyistä. Kyseisten pohdintojen keskelle asettuu aina ihminen, aktiivinen toimija, jonka intiimejä henkilökohtaisia kokemuksia elinympäristönsä tärkeistä paikoista ja niihin kiinnittymisistä on syytä tarkastella suhteessa esimerkiksi hallinnon tasolla määriteltyihin ja suojeltuihin kanonisoituneisiin kulttuuriympäristökohteisiin.

Kulttuuriympäristön käsitteeseen liittyy aina tietty arvottava ulottuvuus, ja tässä yhteydessä on relevanttia kysyä: kenen arvojen mukaan kulttuuriympäristöjä määritellään? Onko tilassa ja ajassa jatkuvasti muuttuva kulttuuriympäristö ylhäältä saneltu, lähinnä historiallisesti merkittävistä kohteista koostuva harvojen ja valittujen paikkojen museoitu kokoelma? Vai tulisiko se määritellä laveammin kussakin ympäristössä elävien ihmisten toimesta? Kysyttäessä esimerkiksi sitä, mitkä kulttuuriympäristön kohteet ovat tärkeitä jollekin tietylle kaupungille ja kyseisen kaupungin toimijoille saattavat tuottaa hyvinkin erilaisia vastauksia.

Tämänkaltaiset kysymykset ovat keskeisiä myös laajemmassa kaupunkisuunnittelussa. Miten toimii esimerkiksi niin kutsutun uuden urbanismin ihanteena korostettu tiivis kaupunkirakentaminen ja yhteisöllisyys jos ihmiset kaipaavatkin aktuaalisessa arjessaan väljyyttä ja mahdollisuuksia rauhalliseen yksinoloon? Miten paljon uudessa urbanismissa alleviivatut täsmärakennetut viheralueet pystyvät korvaamaan laajoja ja rönsyileviä, esimerkiksi Helsingin keskuspuiston kaltaisia luontoalueita? Ja miten hyvin tietyistä paikoista kerätty, tallennettu ja esille asetettu muistitieto tuhotuista rakennetun ympäristön historiallisista kerrostumista lämmittää uudisrakennusten yhteydessä? Suunnitelmien taustalla lymyävä jatkuvasti kasvavaan kuluttamiseen perustuva ideologiakaan ei ole missään nimessä ongelmaton asia.

Monessa työryhmän esityksessä kulttuuriympäristöjen perustaksi nousi eri mittakaavoissa ilmenevä ainutlaatuisuus, joka on saanut voimansa ajan myötä muodostuneista merkityksistä sekä toimijoiden henkilökohtaisista kokemuksista ja muistoista. Tähän liittyen työryhmässä pohdittiin suhteellisen paljon toimijoiden mahdollisuuksia osallistua kaupunkisuunnittelusta käytyyn keskusteluun. Useat tutkimusesimerkit osoittivat, että ihmisiä kuullaan, mutta se, halutaanko heidän mielipiteitään todella kuunnella, on toinen juttu. Toisaalta tässä yhteydessä todettiin tärkeäksi tarkastella myös sitä, miten ihmiset saadaan osallistumaan päätöksentekoprosesseihin. Miten valmiita he loppujen lopuksi ovatkaan panemaan itseään likoon ja panostamaan usein hyvinkin pitkäkestoisiin ja työläisiin poliittisiin vääntöihin? Ja onko näissä taistoissa kyse eri osapuolien välisestä kompetenssin puutteesta ymmärtää toisiaan ja sitä, mikä eri kulttuuriympäristöissä on tärkeää? Vai näyttäytyykö kaupunkisuunnittelun diskursseissa taajaan korostuva talousnäkökulma siltä ylivoimaiselta loppuvastustajalta, joka murskaa kulttuuri- ja luontoarvot – yksittäisten toimijoiden henkilökohtaisista näkemyksistä puhumattakaan – yhdellä käpälän huitaisulla? Onko pöydälle nostettu talouskortti aina se valtti, jota ei voi voittaa, ja joka hiljentää lopulta eriävät mielipiteet ja tukkii tiet kaikkia osapuolia edes osittain tyydyttävien kompromissien löytämiseen? Antaako talousargumenttien esittäminen signaalin siitä, että päätökset on jo tehty ja vastaan pullikoiminen esimerkiksi ihmisten viihtyvyyteen sekä kiinnittymiseen ja kuulumiseen perustuvine argumentteineen on kuin tuuleen huutaisi?

Kuten edeltä käy ilmi, herätti Kaupunkitutkimuksen päivien Kulttuuriympäristö kaupungissa / kaupunki kulttuuriympäristössä -työryhmä lukuisia erilaisia kysymyksiä, joihin kaupunkitutkijat voivat tarttua. Puheenvuoroista ja keskusteluista löytyi myös monia yhtymäkohtia Arts of belonging -hankkeen tutkimuksen keskiössä oleviin kuulumisen tilallisiin, materiaalisiin ja affektiivisiin ulottuvuuksiin.