Liikkuvuuden ja kuulumisen sukupuolesta ja muista eroista

Liikkuvuus ja sukupuoli olivat teemoina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella järjestetyillä ETMU-päivillä. Niiden järjestämisessä Suomen Sukupuolentutkimuksen seura SUNS ja Etnisten suhteiden ja muuttoliikkeen tutkimuksen seura EMU yhdistivät voimansa ja houkuttelivat päiville peräti 250 sukupuolentutkijaa ja muuttoliikkeen tutkijaa.

Työryhmiä oli kokonaiset 24, puolet suomeksi ja puolet englanniksi, osin simultaanitulkattuina. Niiden aiheiden kirjo oli vaikuttava: julkisten tilojen dekolonisoinnista maahanmuuttajien medioiden käyttöön, tutkimusetiikasta tehostamistalouteen ja luontokulttuureihin, konkreettisista ja symbolisista rajanylityksistä kulttuurisen kohtaamisen mahdollistavaan taiteeseen.

Aiheiden ja kielten moninaisuus ei haitannut. Sekä sukupuolentutkimuksessa että myös muuttoliikkeen tutkimuksessa näyttäisi olevan yhä enemmän sijaa erojen ja niiden yhteisvaikutuksen pohdinnaööe. Diversiteetti on rikkaus, ei jotakin josta pitäisi pyrkiä eroon. Tämä todettiin myös ETMU-päiviä edeltävässä Sukupuolentutkimuksen verkosto Hilman intersektionaalisuutta feministisessä pedagogiikassa käsitelleessä paneelissa.

Konferenssin avausluennossaan Lontoon Goldsmithsin yliopiston tutkija Yasmin Gunaratnam puhui globaalista muuttoliikkeestä, kivusta ja sosiaalisesta kärsimyksestä. Myös maahanmuuttajat kuolevat, ja kuoleman läheisyys tuo usein esiin kuulumisen ambivalenssin. Muuttaminen merkitsee perustavanlaatuisen dislokaation, paikasta tempaistuksi tulemisen kokemuksen, ja tähän kokemukseen moni kuolemansa hetkellä palaa.

Yasmin Gunaratnam luennoi otsikolla Diasporic neurology: pain, migration and debility.
Yasmin Gunaratnam luennoi otsikolla Diasporic neurology: pain, migration and debility.

Gunaratnam kysyikin, mitä tekee ihmiselle se, että hänet reväistään juuriltaan ja pakotetaan vieraaseen kulttuuriin, johon hän ei välttämättä koskaan koe kuuluvansa. Ei ole harvinaista, että viimeisinä sanoinaan, kuolinhetkellään, maahanmuuttajat saattavat palata pelottaviin muuttomuistoihin: ”Rajavartija tulee! Kaivakaa passit esille!” Gunaratnam otti myös esille kysymyksen siitä, millaisia ylisukupolvisia seurauksia muuttamisen aiheuttamasta traumasta seuraa.

Yasmin Gunaratnam näytti keynote-luennollaan – samoin kuin edellisen päivän tutkijakurssilla pitämällään metodologia-luennolla Telling Feminist Stories – lyhytelokuvia, joita hän oli tehnyt yhdessä taiteilijoiden ja maahanmuuttajien kanssa. Hän haluaa laittaa liikkeelle tarinafragmentteja, jotka voisivat koskettaa kieli- ja kulttuurierojen yli ja ohi. Gunaratnamin luennot osoittivat, että akateeminen työ, taiteellinen toiminta ja aktivismi voivat yhdistyä erittäin vaikuttavalla tavalla. Ainakin itse tulen aina muistamaan asbestitöissä Britanniassa vuosia olleen afrikkalaismiehen filmille tallennettua elämäkerrallista fragmenttia. Yskien tuo keuhkosyöpään sairastunut mies kertoi, että ei aio kuolla ”täällä”, sillä hän haaveilee pääsevänsä vielä kerran kotiin, lämpimään, aurinkoon, tuttujen puiden tuoksuun.

Helsingin yliopiston antropologian professori Sarah Green puhui esitelmässään erilaisista sukupuolittuneista liikkuvuuksista ja fyysisten paikkojen, kuten Lesbos-saaren monista lokaatioista Välimerellä. Hän kritisoi muuttoliikkeen graafista esittämistä nuolina. Eivät ihmiset ole virtoja, päinvastoin- Muuttajien matkanteko on hidasta: vähittäistä liikkumista, pysähdys, odottamista, tarkastuspiste, odottamista, vähän taas eteenpäin, pysähdys. Nuolet kuvaavat ”hyökyjä” ja peittävät yksittäiset ihmiskohtalot. Mediarepresentaatioiden voima puhutti Greenin luennon lisäksi myös työryhmissä: kuvat yksittäisistä muuttajien ruumiista, yhtä lailla 3-vuotiaasta Välimereen hukkuneesta lapsesta ja burkiniin pukeutuneesta naisesta, jonka ylle poliisit ovat uhkaavasti asettuneet nizzalaisella rannalla, ovat syöpyneet kollektiiviseen tajuntaamme.

Rodullisuuden ja sukupuolen, seksuaalisuuden ja terveyden/sairauden kaltaiset intersektionaaliset erot nousivat keskiöön myös toisen konferenssipäivän paneelissa, jossa Darius Dauksas puhui virolaisista vierastyöläisistä Suomessa ja liettualaisista Norjassa ja Driss Habti korkeasti koulutettujen siirtolaisnaisten vaikeuksista löytää koulutustaan vastaavaa työtä Suomesta.

Konferenssista tarttui mukaan lukemista, muun muassa tämä sarjakuvaromaani irakilaisten turvapaikanhakijoiden tarinoista.
Konferenssista tarttui mukaan lukemista, muunmuassa tämä sarjakuvaromaani irakilaisten turvapaikanhakijoiden tarinoista.

Harmillista kyllä, kahden päivän konferenssissa työryhmät kokoontuivat vain kaksi kertaa. Oma aikani meni kokonaan työryhmässä Women’s Rights and Women’s Bodies as Site of Ideological Debate. Perjantai-iltana ja lauantaiaamuna kokoontuneen työryhmän esitykset kiinnittyivät monin tavoin toisiinsa. Oli suorastaan puistattavaa, miten sukupuolikonservatismi, traditionalismi, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksilla ratsastaminen, vanhoillinen uskonnollisuus ja muukalaisviha kietoutuvat yhteen antifeminismin ja homofobian kanssa, oli sitten kyse Egyptistä, Kiinasta, Balkanin maista, Itävallasta tai Suomesta. Sanomalehti Karjalainen julistikin konferenssista innoitusta saaneessa monisivuisessa jutussaan: Sukupuoli on palannut politiikkaan!

Vaikka päivillä käsiteltiin vaikeita ja arkoja asioita, mieltä jäivät lämmittämään karjalainen vieraanvaraisuus, mainiot illanvietot hulppeassa Teatteriravintolassa ja kotoisassa Surakan baarissa ja iloinen jälleennäkeminen monien kollegojen kanssa.

Surakan baarin talvinen miljöö.
Surakan baarin talvinen miljöö.

Sukupuolentutkimuksen ja muuttoliikkeen tutkimuksen seurojen yhteiset päivät olivat minusta kaikin puolin toimiva yhdistelmä. Ensi vuonna järjestetään molemmat tutkimuspäivät – sillä kertaa siis erikseen – Jyväskylässä. Molempien järjestelytoimikuntien jäsenenä täytyy todeta, että rima on asetettu korkealle.

Tuija Saresma

Kirjoittaja johtaa Arts of Belonging -hanketta ja tekee omaa tutkimusta siihen limittyvässä Kulkemisen ja kuulumisen kertomukset -hankkeessa, molemmat Koneen säätiön rahoituksella.