Rajoja, kontrasteja ja kuulumisia Narvassa

Lenin

Negotiations of Belonging. 7th International Conference of Young Folklorists

Kirjoittaneet Kaisa Ahvenjärvi, Kaisa Hiltunen, Tuija Saresma ja Nina Sääskilahti. Kuvat: Tuija Saresma.

Kun kuuden hengen porukkamme lähti lokakuun alussa konferenssimatkalle Viron Narvaan, oli ilmassa seikkailun tuntua. Kaupunki oli meille entuudestaan tuntematon, ja olimme vain hämärästi tietoisia niistä syistä, miksi Tarton yliopiston ”Nuorten folkloristien” Negotiations of Belonging -konferenssi oli päätetty järjestää tuossa itäisessä rajakaupungissa, yli kolmen tunnin bussimatkan päässä Tallinnasta. Kolmen päivän aikana sekä konferenssin teemasta että kaupungista valkeni monia kiinnostavia seikkoja. Paluumatkalla saatoimme todeta, että rujon pittoreski Narva oli mitä osuvin paikka kuulumisen neuvotteluja käsittelevän konferenssin pitämiseen.

Piiripunkt
Narva on kahden maan ja maanosan rajalla.

Konferenssi pidettiin viihtyisässä Narva Collegessa, joka on rakennettu Raatihuoneentorille sodassa pommitetun rakennuksen mallin mukaan. Konferenssi alkoi professori Nira Yuval-Davisin luennolla, jossa hän puhui paikantuneesta (situated) intersektionaalisuudesta sekä teki eroa kuulumisen ja kuulumisen politiikan ja toisaalta kuulumisen politiikan ja identiteettipolitiikan välille. Yuval-Davis korosti jokapäiväisen elämän (everyday life) merkitystä: perinteisten ”kuulumisen kategorioiden” kuten kansalaisuuden ja luokan lisäksi myös epäviralliset arjen yhteisöt, perheiden ja ystävien verkostot, tuottavat merkittäviä eroja ihmisten sosiaaliseen asemaan. Yuval-Davisin teoreettinen, mutta silti empiriaan kytkeytyvä luento oli kuulumisen kysymyksistä kiinnostuneelle opettavainen kokemus.

Konferenssin iltatilaisuudessa Narva Collegen dekaani kuvasi Narvaa toisiinsa törmäävien kuulumisen poliittisten projektien näyttämönä. Virossa elää toive Narvan virolaistumisesta tulevien sukupolvien aikana. Toisaalta yli 90 prosenttia narvalaisista puhuu venäjää, ja venäläiseen kulttuuriin identifioituminen on vahvaa: esimerkiksi Voiton päivän juhlallisuuksien järjestäminen on venäjänkielisille luonnollista, mutta se herättää vironkielisessä vähemmistössä tunteita ja nostaa pintaan kaunoja Viron miehityksen ajalta. Narva Collegessakin opiskelee yhä enemmän nimenomaan Venäjältä tulleita opiskelijoita. Collegen käytävältä bongasimme kielipoliittisesti silmiä avaavan julisteen, jossa muistutettiin, että tässä oppilaitoksessa saa puhua ylpeästi myös viroa.

juliste
Kielipolitiikkaa. Yli 90 prosenttia Narvan asukkaista puhuu venäjää. Collegessa saa puhua ylpeästi myös viroa.

Keskustellessamme näistä kysymyksistä tarttolaisten kollegojemme kanssa Narva Collegen sodalta säästyneessä kellaritilassa käynnistyi illan musiikillinen ohjelmanumero. Kauniiseen venäläiseen kansanlauluun kehotettiin yleisöäkin tulemaan mukaan. Paluu hotellihuoneeseen ei tuonut vaihtelua: televisiosta näkyi vain yksi, venäjänkielinen kanava. Narvassa valtaosa asukkaista seuraa kuulemamme mukaan ainoastaan Venäjän tv-kanavia. He eivät myöskään miellä itseään niinkään virolaisiksi vaan eurooppalaisiksi.

JOki
Narva-joki Viron ja Venäjän Rajalla. Ivangorodin linna nähtynä Narvan linnan tornista.

Narvan merkityksellisyys tapahtuman teemojen, kuulumisen neuvottelujen, kannalta tuli toden teolla esiin toisena konferenssipäivänä. Aamupäivällä pääsimme ekskursiolle Narvan linnaan. Rajajoen törmillä vastatusten sijaitsevat Narvan ja Ivangorodin linnoitukset muistuttavat vaikuttavalla tavalla Viron ja Venäjän pitkästä ja sotaisesta suhteesta ja Viron asemasta monien valloittajien alaisuudessa. Narvan kaupungissa raja on läsnä muutenkin kuin konkreettisena valtioiden välisenä rajana, jolle kertynyttä rekkajonoa tähyilimme linnan tornista. Narvaa kutsutaan vironvenäläisten pääkaupungiksi ja todellakin vain noin 5 prosenttia kaupungin väestöstä puhuu viroa.

Linna
Konferenssiohjelmaan mahtui myös opastettu kierros Narvan linnaan.

Konferenssin toisen päivän iltana paikallinen elokuvantekijä Birgit Rosenberg esitteli dokumenttielokuvaansa Gerassimov’s Women (2017). Elokuva kertoo narvalaisessa Gerassimovin puistossa kokoontuvista iäkkäistä venäläisrouvista, jotka muistelevat sotaa, neuvostomenneisyyttä ja edesmenneitä miehiään. Rosenberg pohjusti elokuvaa Narvan asuttamista käsittelevällä historiikilla. Hän kertoi myös elokuvassa esiintyvien rouvien elämänvaiheista, minkä ansiosta Narvan jännitteinen historia avautui taas uudesta perspektiivistä. Elokuva ja sitä seurannut vilkas keskustelu toivat yhteen monia konferenssin teemoja. Ne palauttivat erityisesti mieleen Yuval-Davisin huomion intersektionaalisen tutkimusotteen ja paikantuneen katseen tärkeydestä silloin kun kuulumisen moninaisuus arjen tasolla halutaan tuoda esiin.

Rajatyötä käsitteli myös konferenssin toisen keynote-puhujan, akatemiatutkija Tuulikki Kurjen luento Suomen ja Neuvostoliiton suhteesta ja rajanylittämisen kokemuksista. Kurki analysoi, miten fiktiossa ja omaelämäkerroissa on kuvattu lännen ja idän rajalla olemisen traumaattisuutta. Rajaseudun identiteettiä leimaavat kodittomuus ja välissä oleminen (in-betweenness), jotka muodostavat perustan uusille postnationaalisille, liikkuville identiteeteille. Kurki toi esiin, että rajoja ylittävät ihmiset eivät välttämättä edes halua kuulua rajan kummallekaan puolelle.
Usein konferenssimatkoilla harmittaa se, että mielenkiintoiset paikat jäävät näkemättä. Narvan konferenssi oli poikkeus, sillä ehdimme tutustua myös kaupunkiin. Matkasta tuli monitasoinen elämys. Kiitos järjestäjille hienosta ja monipuolisesta ohjelmasta.

Delegaatio
Narvan konferenssiin osallistuivat Jyväskylän yliopiston Mutku-laitoksen tutkijat Nina Sääskilahti (vas.), Tuija Saresma, Johanna Turunen, Kaisa Hiltunen ja Kaisa Ahvenjärvi.