Muistintutkijoiden seurassa Jyväskylässä

Osallistuin Menneisyyspolitiikat-konferenssin aattona järjestettyyn väitöskirjatyöpajaan. Minulle jatko-opiskelijana vastaavat tilaisuudet ovat olleet aiemminkin tarpeellisia ja tärkeitä. Omien epävarmojen ajatusteni ja itseä epäilyttävien tekstien jakaminen on tietenkin jännittävää, mutta tälle alueelle on hyödyllistä mennä rohkeasti. Väitöskirjan ohjaajilta saan palautetta, mutta on etuoikeus kuulla kommentteja myös muualla. Väitöskirjan kirjoittaminen on hidas ja välillä raskas prosessi, koska työtä lopullisen teoksen eteen on tehtävä paljon. Antoisaa se on, koska luottamus omiin tulkintoihin ja niiden varmempi puolustaminen lisääntyy ajan kuluessa. Konferenssin väitöskirjatyöpaja oli mainio paikka tunnustella tätä kehitystä itsessäni. Samalla oli merkittävää kohdata ihmisiä, jotka tekevät minua kiinnostavaa tutkimusta.

Turun yliopiston kulttuuriperinnön tutkimuksen oppiaineeseen tekeillä oleva väitöskirjatyöni käsittelee suomalaisen kirjailijan Raija Siekkisen (1953–2004) lyhytproosatuotantoon sisältyviä muistin ja muistamisen käsityksiä ja määritelmiä. Luen Siekkisen teksteistä muistin filosofiaa, joka keskittyy muistin subjektiivisiin merkityksiin. Tekstit käsittelevät muistamisen problematiikkaa, joka liittyy yksityisen ja yhteisöllisen muistin kohtaamattomuuteen ja konflikteihin. Väitöskirjatyöpajassa työtäni kommentoi Kaisa Ahvenjärvi, joka tuntee Siekkisen tuotantoa. Tuntuu tärkeältä, että hän jakaa näkemyksiäni ja tulkintojani Siekkisen teksteistä. Nina Sääskilahden läsnäolo oli ainutlaatuista, koska hänen väitöskirjansa Ajan partaalla: omaelämäkerrallinen aika, päiväkirja ja muistin kulttuuri (2011) on kulkenut mukanani tähänastisen väitöskirjataipaleeni ajan. Kaisa Hiltunen oli minulle uusi tuttavuus. Hänen muistin merkityksiä elokuvakerronnassa käsittelevät tekstinsä ovat nyt lukulistallani. Työpajassa kuulin myös jyväskyläläisen tutkijan Saara Jäntin väitöskirjaan liittyvästä ”käsilaukusta”, jota olen miettinyt jälkikäteen hienona muistin henkilökohtaisuutta symboloivana kuvana.

Toisena jatko-opiskelijana pajassa oli Erika Miettinen, jonka esittelemä Juha Itkosen tuotanto oli minulle uutta ja mielenkiintoista. Muistin ja muistamisen merkityksen tavoittelu yhdistää Siekkisen ja Itkosen proosatekstejä. Olen pohtinut miten paljon muistin ja muistamisen käsittelyä on muiden kotimaisten kirjailijoiden tuotannossa. Siekkisen tuotantoa vastaavaa laajaa aiheen ja tematiikan käsittelyä on paljon lyhytprosaistien tuotannossa, kuten Antti Hyryn ja Johan Bargumin teksteissä. Oli todella antoisaa tutustua Erikan kautta myös Juha Itkosen muistituotantoon.

Jarkko Oraharju