Menneisyys kuuluu meille kaikille

Oma kiinnostukseni menneisyyden erilaiseen käyttöön kumpuaa historian opettamisesta ja oppimisesta. Historian opettajana ja opettajankouluttajana toimiessani keskeistä on ollut etsiä vastauksia kysymykseen miksi historiaa opetetaan koulussa. Yhden vastauksen esittää lukiokoulutuksen historian opetussuunnitelma (LOPS 2015), jonka mukaisesti historian opetuksen tavoitteena on oppia tarkastelemaan historiallisen tiedon tulkinnallisuutta sekä arvioida kriittisesti, miten historiallista tietoa käytetään yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinona.

Historian kouluopetus pohjasi Suomessa pitkään yhden suuren tarinan ja tätä kautta valikoitujen sisältöjen oppimiseen. Tällöin olennaista oli, mitä vuosilukuja, nimiä ja tapahtumia muistamme menneisyydestä. Historian opetus on viime vuosikymmeninä painottanut entistä enemmän historian taitoja, kuten historiallista empatiaa, merkitysten pohdintaa tai muutoksen ja jatkuvuuden analysointia. Tällöin muistettavien sisältöjen rinnalle vähintäänkin yhtä olennaiseksi on muodostunut sen analysointi, miten muistamme sekä miten ja mihin käytämme muistamaamme tietoa.

Omassa esityksessäni Uses of the Past -konferenssissa tarkastelimme yhdessä professori Jukka Rantalan kanssa lukiolaisten kykyä analysoida mediassa olleita tekstejä, joissa menneisyyttä käytettiin nykyisen päätöksenteon tukena ja perusteluna. Peruskoululaisten ja lukiolaisten historian osaamista – ja erityisesti tekstitaitoja –  tutkittaessa kiinnostuksen kohteena on heidän taitonsa analysoida lähteitä sekä tuottaa niiden pohjalta relevantteja tulkintoja. Pelkkä lähteiden sisällön ymmärtäminen tai niiden vertaileminen keskenään ei kuitenkaan riitä, jos oppija ei ymmärrä, mihin tarkoitukseen tekstit on tuotettu ja miten niiden avulla pyritään vaikuttamaan vastaanottajaan.

Uses of the Past -konferenssi työpajojen sekä keynote -luentojen anti yhdistyi itselleni kokonaisuudeksi, joka avasi runsaasti eri näkökulmia sen hahmottamiseen, miten menneisyyttä käytetään ja on käytetty yhteiskunnassamme esimerkiksi poliittisesti tai ideologisesti. Konferenssissa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus jäsentyivät niin muistamisen, nostalgian, narratiivien kuin kuulumisenkin kautta.

Konferenssi tarjosi hienon monitieteellisen kattauksen, jossa menneisyyttä ja sen käyttöä tarkasteltiin eri tieteenalojen ja erilaisten tutkimuskohteiden kautta. Itse lähdin konferenssista en vain uusilla ajatuksilla lastattuna, vaan useiden itseäni kiinnostavien kysymysten kanssa. Konferenssin osallistujat osoittivat hienosti, miten useasta eri näkökulmasta käsin voidaan tarkastella sitä, miten menneisyys ja sen käyttö vaikuttaa nykyisyyteemme ja tulevaisuuteemme.

Anna Veijola