Tuija Saresma

Tuija Saresma

Tuija on filosofian tohtori ja dosentti, joka työskentelee yliopistotutkijana Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimusprojektissa Populismi liikkeenä ja retoriikkana (hankkeen blogi). Aiemmin hän on työskennellyt tutkijana Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella, sosiologian yliassistenttina ja naistutkimuksen, sittemmin sukupuolentutkimuksen assistenttina ja yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopiston Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella sekä lehtorina valtakunnallisessa Sukupuolen-tutkimuksen verkosto Hilmassa. Hän on toiminut myös Kulttuurintutkimuksen seuran puheenjohtajana ja Kulttuurintutkimus-lehden päätoimittajana.

Tuijan nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirja Omaelämäkerran rajapinnoilla: Kuolema ja kirjoitus (Nykykulttuuri 2007) käsitteli taidetta, tekstuaalisuutta ja tunteita naisten kirjoittamissa omaelämäkerroissa. Omaelämäkerrallisuus ja kirjoittaminen ovat olleet tärkeä juonne hänen tutkimustaan aina sosiologian ja kirjallisuuden graduista asti; niissä hän tarkasteli identiteetin konstruoimista kirjoittamalla nuorten tyttöjen päiväkirjoissa. Nyttemmin Tuijaa kiinnostaa erityisesti bloggaaminen minuuden ja ”meisyyden” performoinnissa. Tuija on opettanut myös tieteellistä kirjoittamista ja ollut toimittamassa siihen liittyvää artikkelikokoelmaa Tutkija kertojana – Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen (toim. Johanna Latvala, Eeva Peltonen & Tuija Saresma, Nykykulttuuri 2004).

Sukupuoli on keskeinen teema Tuijan monitieteisessä tutkimuksessa. Hän on toimittanut aiheeseen liittyen kirjat Käsikirja Sukupuoleen (toim. Tuija Saresma & Leena-Maija Rossi & Tuula Juvonen, Vastapaino 2010) ja Sukupuoli nyt! Purkamisia ja neuvotteluja (toim. Hannele Harjunen & Tuija Saresma, Kampus Kustannus 2012).

Taiteen ja kulttuurin merkitys kuulumisen tunteissa ja kiinnittymisen prosesseissa ovat askarruttaneet Tuijaa viime vuosina. Hänellä on ollut hieno tilaisuus miettiä näitä teemoja yhdessä Kuulumisen kulttuurisuus – Kiinnittymisen affektiivisuus ja materiaalisuus -projektin jäsenten kanssa sekä kirjassa Maisemassa – Sukupuoli suomalaisuuden kuvastoissa (toim. Tuija Saresma & Saara Jäntti, Nykykulttuuri 2014) ja meneillään olevassa Koneen säätiön rahoittamassa hankkeessa.

Tällä hetkellä Tuijalla on tekeillä kirja Populismi liikkeenä ja retoriikkana (toim. Emilia Palonen & Tuija Saresma, ilmestyy 2017), johon Tuija kirjoittaa populismin tasa-arvosta, monikulttuurisuudesta ja sukupuolipopulismista. Tuijan muista tämänhetkisistä tutkimusintresseistä mainittakoon muuttoliike, liikkeelläolon ja kuulumisen kertomukset, rodullistaminen ja rasismi sekä muistaminen, kuvitteleminen ja nostalgia.

Tuija on julkaissut yllä mainittuihin ja vähän muihinkin aiheisiin liittyen lukuisia tieteellisiä artikkeleita englanniksi ja suomeksi sekä populaarimpia tekstejä.

Tuija Saresma, Jyväskylän yliopisto

 

Tuijan tutkimus tässä hankkeessa:
Kuuluminen, kiinnittyminen ja ulossulkeminen maahanmuuttovastaisilla
ja antifeministisillä internet-foorumeilla

Vihapuhe käsitteenä on yleistynyt Suomessa vasta 2010-luvulla. Samalla se on levinnyt internetin keskustelufoorumeilla ja valunut sieltä myös perinteiseen mediaan. Uutta on myös sen vihaisen, väkivaltaisen ja jopa uhkailevan palautteen määrä, jota esimerkiksi maahanmuuttoa ja rasismia tai sukupuolten epätasa-arvoa analysoivat tutkijat ovat saaneet osakseen.

Tässä tutkimuksessa tarkastelen internetissä kuumana käyvää kansalaiskeskustelua. Maahanmuutto, homojen oikeudet, feminismi, pakkoruotsi, työttömyys ja uskonto herättävät keskustelufoorumeilla kiivasta ja aggressiivistakin väittelyä, jossa keskeistä tuntuu olevan identiteettipolitiikka. Kiistelevät ryhmät eivät määritä itseään niinkään sen kautta, mihin he kiinnittyvät tai mikä on heille tärkeää ja rakasta, vaan sen kautta, mitä he vastustavat: mikä herättää heissä paheksuntaa, pelkoa ja kaunaa.

Analysoin maahanmuuttovastaisia ja antifeminististä internetin keskustelufoorumeita ja blogeja kysyen, mihin niissä halutaan kuulua – esimerkiksi kansakuntaan, uskontoon, kulttuuripiiriin, sukupuoleen, yhteiskuntaluokkaan, maalle/kaupunkiin – ja mihin kuulumisesta ehkä samalla kieltäydytään. Kysyn myös, miten ja miksi johonkin kuuluminen edellyttää sekä aktiivista kiinnittymistä että jopa aggressiivista pyrkimystä sulkea ’Toisiksi’ määritellyt ulos. Kolmas kysymykseni on, miten kuulumista ja ulossulkemista performoidaan netissä retorisesti.

Metodologisena viitekehyksenä käytän feministitutkijoiden kehittelemää intersektionaalisuuden käsitettä, jolla tarkoitetaan sukupuolen ja muiden eron kategorioiden, kuten etnisyyden, seksuaalisuuden ja yhteiskuntaluokan hierarkkista järjestymistä ja moninaisten identiteettien ja alistuksen kokemusten yhteisvaikutusta sekä vallan monimutkaisia yhteenliittymiä. Digitaalisten tekstiaineistojeni analyysimetodeina hyödynnän internet-etnografiaa, diskurssianalyysia ja retoriikan analyysia. Tutkimus nojaa ajatukseen kirjoittamisen performatiivisuudesta, affektipohdintoihin ja populismin teoriaan.

Tutkimukseni on lähtökohdiltaan kriittistä kiinnittäessään huomion rasististen, seksististen ja homofobisten ideologioiden yhteistoimintaan; pyrkimyksiltään se on emansipatorinen, ulossulkemisen ja toiseuttamisen mekaniikkoja kumoava. Tutkimus lisää ymmärrystä sosiaalisen kiinnittymisen ja irrottautumisen prosesseista, minkä avulla voidaan kasvattaa sosiaalista hyvinvointia ja yhteiskunnallista turvallisuutta.

Jatkan tässä osahankkeessani Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa Populismi liikkeenä ja retoriikkana (2012–2016) tekemääni tutkimusta, joka liittyy repressiivisten ja taantumuksellisten ideologioiden yhteen kietoutumiseen ja sukupuolipopulismiin. Tämä tutkimus liittyy myös kesällä 2016 alkavaan, Koneen säätiön rahoittamaan henkilökohtaiseen tutkimukseeni Kulkemisen ja kuulumisen kertomukset – Liikkeelläolon ja kiinnittymisen kokemusten ja kuvausten elämäkerrallisia, etnografisia  ja intersektionaalisia analyyseja (KulKu).

Avainsanat: antifeminismi, affektiivinen retoriikka, intersektionaalisuus, kiinnittyminen, maahanmuutto, performatiivisuus, ulossulkeminen, vihapuhe, toiseus.