Saara Jäntti

Saara Jäntti

Toimin tutkijatohtorina kielten laitoksella. Tutkimustyössäni minua on askarruttanut kysymys siitä, miten psyykkinen sairastaminen ja eri aikakausina ja eri kulttuureissa vallalla olevat yritykset hoitaa mielen järkkymistä vaikuttavat ihmisten mahdollisuuksiin kuulua ja kiinnittyä paikkoihin ja yhteisöihin. Tätä kysymystä pohdin väitöskirjatutkimuksessani Bringing madness home, jossa tutkin kodin merkityksiä englanninkielisissä naisten omaelämäkerrallisissa hulluuskertomuksissa. Janet Framen, Bessie Headin ja Lauren Slaterin tarinoissa tarkastelin kuulumisen, kiinnittymisen ja marginalisaation kysymyksiä mielen järkkymisen ja psykiatrisen hoidon konteksteissa eri kulttuureissa eri vuosikymmenillä.

Parhaillaan käynnissä olevassa tutkijatohtorihankkeessani olen tarkastellut nuorten, tuetusti asuvien aikuisten mielenterveyskuntoutujien kanssa kotia, kodittomuutta ja kodin merkityksiä draaman keinoin. Tätä hanketta ”Jotta olisi: Paikka maailmassa. Etnografinen tutkimus suomalaisten mielenterveyskuntoutujien kotiaiheisesta draamaprojektista” rahoittaa Suomen Akatemia (2014-2017).

Projektissa olemme kaksivuotisen kenttätyön aikana soveltavan teatterin ammattiohjaajan ja nuorten kanssa valmistaneet kaksi teatteriesitystä kodin ja kodittomuuden teemojen ympärille hyödyntäen nuorten omia kokemuksia ja ajatuksia. Lähtökohtana on ollut tila, johon esitys rakentuu ja päämääränä esitys, joka antaa tutkimillemme teemoille muodon pyrkien vuorovaikutukseen yleisön kanssa. Projekteissa teatteri on siis ollut väline, jonka avulla kodin merkityksiä avataan. Koti kerronnan kehyksenä mahdollistaa sairauskokemuksen ruumiillisten, materiaalisten, sosiaalisten ja emotionaalisten suhteiden tarkastelun.

(Mielen) sairautta on kuvattu kodittomuuden tilana. Lisäksi laitoshoito psykiatrisena hoitomuotona tuetun asumisen yksiköt psykiatrisen kuntoutuksen kiinnekohtina nostavat asumisen sekä kiinnittymisen ja kuulumisen mielenterveyskuntoutujien sairauskokemusten keskiöön. Mielen järkkymistä kuvaavissa omaelämäkerrallisissa kertomuksissa toistuu ajatus siitä, että mielenterveysongelmat sanallistuvat vaikeasti ja että itse kertomus on kompromissi kielen, kerrottavuuden, uskottavuuden ja kokemuksen välillä. Tässä tutkimusprojektissa halusinkin tarkastella niitä mahdollisuuksia, joita teatteri tilan ja ruumiin moniaistisena ja sanattomaan ilmaisuun nojaavana taidemuotona antaa ei-kielellisten ulottuvuuksien välittämiseen ja tarkasteluun ja toisaalta ryhmään liittymiseen.

Olennaisena osana tutkimusta tarkastellaan myös prosessia, jossa nuorten kodille antamat merkitykset syntyvät. Ryhmäprojekti mahdollistaa tarttumisen niihin prosesseihin, joissa oletukset maailmasta, yleisöstä ja kokemuksen kommunikoitavuudesta syntyvät ja toisaalta niistä ehdoista, jotka ryhmän työskentelyä määrittelevät. Projektin toteuttamisen yhteiskuntarakenteellisina reunaehtoina ovat suomalainen mielenterveyskuntoutusjärjestelmä ja kuntoutus- ja asumisyksikkö, jonka osana nuoret toimivat.

Projekti toimii pilottina eri taideterapiamuotojen avulla toteutettaville koti-projekteille, joissa taiteen avulla tutkimisen metodia kehitetään. Draamapilotin pohjalta luodaan myös forum-teatterin yleisöä osallistavaa toimintatapaa hyödyntävä esitys, jota voidaan kierrättää eri yhteisöissä.

Toimin myös Humanistisen tiedekunnan Kulttuurisen mielenterveystutkimuksen tutkijaverkoston yhdyshenkilönä.

 

Saara Jäntti, Jyväskylän yliopisto