Ennakkotieto: Exploratory workshop on Participatory Visual Methods, University of Jyväskylä, Fri 13 May 2016

Ennakkotieto: pe 13.5. Kuulumisen kulttuurisuus – Kiinnittymisen affektiivisuus ja materiaalisuus -tutkimushankkeen jäsenet järjestävät Jyväskylän yliopistossa yhdessä Solki-laitoksen Petteri Laihosen ja Tamás Szabon kanssa seminaarin Exploratory workshop on Participatory Visual Methods. Featuring PhD Saara Särmä! Stay tuned! ‪#‎Artsofbelonging‬ ‪#‎AofB‬

Rajojen sulkemisista ja ylityksistä

Tutkimushankkeemme oli komeasti edustettuna Oulussa 3.-4.12.2015 pidetyillä Kulttuurintutkimuksen päivillä, joiden teema oli Rajat. Työryhmäesittelyä kirjoitaessamme mietimme, että jos tämä meitä askarruttava kiinnittymisen ja kuulumisen materiaalisuuden ja affektiviisuuden tematiikka ei innosta ketään tarjoamaan esitystä, niin voidaanhan me itse puhua ja toivoa, että saadaan ainakin muutama kuulija.

Toisin kävi. Tarjokkaita tuli niin paljon, että päädyimme pitämään kolme sessiota, ja silti jouduimme hylkäämään kiinnostavia esityksiä. Sessiot olivat (I) Toimijuus, sukupuoli ja intersektionaalisuus, (II) Kulttuurituotteet, representaatiot, affektit ja (III) Paikka, alue, identiteetti. Meillä on aikeissa toimittaa kirja, jossa julkaistaan näidenkin esitysten pohjalta muokattuja artikkeleita, joten tässä ei esityksistä sen enempää. Paitsi kehaisenpa vielä: vaikka aiheiden kirjo ulottui kollektiivisesta biografiasta queer-zine-kulttuuriin, transkulttuurisesta kuulumisesta Turun yliopiston osakuntiin, esitykset limittyivät yhteen uskomattoman hyvin.

Päivien pääpuhujista professori Anssi Paasi puhui siitä, miten kriittinen (raja)tutkimus perustuu anti-imperialismille ja antinationalismille. Professori Sanna Karkulehto puolestaan kysyi, miten suhtautua kärsimykseen vakavasti, ja onko rakentava erojen ja rajojen politiikka ylipäänsä mahdollista. Molemmat esitelmät olivat painavia ja ilahduttavan kantaaottavia.

Keynote-luennolta: Professori Anssi Paasi ja rajakirjallisuutta.
Keynote-luennolta: Professori Anssi Paasi ja rajakirjallisuutta.

Iltaohjelmakaan ei jättänyt kylmäksi. Kun olimme tutustuneet Meeri Koutaniemen ja Kalervo Palsan kieltämättä provokatiivisiin näyttelyihin Oulun taidemuseolla, siirryimme naapuriravintola Tubaan nauttimaan illallisesta, Rommakon folk’n’rollista ja monilahjakkaan Kuisma Korhosen monenkielisistä ja -tyylisistä lauluista. Kuten usein konferensseissa, juuri vapaamuotoinen illanvietto on iloisten jälleennäkemisten ja uusien tuttavuuksien tila.

Kaiken kaikkiaan nämäkin päivät – kuten Kulttuurintutkimuksen päivät aina – onnistuivat yhdistämään kriittistä pohdintaa ja kantaaottavuutta, otsa rypyssä paneutumista ja keveyttä ja hauskanpitoa. Ehkä parhaiten jäi mieleen toisen päivän paneelikeskustelu Rajat/on, joka huipentui yleisönkin mukaansa temmanneeseen mielipiteenvaihtoon tutkimuksen ja aktivismin suhteesta, ”suomalaisuuden” inklusiivisuuden mahdollisuudesta ja tutkijoidenkin osallistumisesta arkisin teoin vieraanvaraisuuden etiikkaa tukeviin tempauksiin. Tematiikka sopikin hienosti kulttuurintutkimuksen seminaariin, onhan kulttuurintutkimus aina jo lähtökohtaisesti poliittista ja emansipatorista.

Minna Rainio paneelikeskustelussa
Minna Rainio näyttää paneelikeskustelussa osia hänen ja Mark Robertsin videoteoksista Rajamailla ja Maamme.

Moni muukin puhuja ansaitsisi tulla mainituksi, mutta päätän raporttini Vaasan yliopiston rehtori Suvi Ronkaisen kommenttiin siitä, miten monitieteisyys ei tarkoita väliin putoamista vaan osallisuutta moniin keskusteluihin. Tämä ajatus voisi toimia meidänkin tutkimusporukkamme mottona.

Juuret ja liikkuvuus: ETMU-päivät 2015

Lokakuun lopulla järjestettiin Etnisten suhteiden ja kansainvälisen muuttoliikkeen tutkimuksen seuran organisoimat ETMU-päivät, joille oli valittu kulttuurisen kuulumisen tutkimisen kannalta kiinnostava teema. Kansainvälinen konferenssi Mobile Roots: Rethinking Indigenous and Transnational Ties kokosi yhteen liikkuvuudesta, kuulumisesta, siteiden luomisesta ja ylläpitämisestä sekä juuriin vetoamiselle nojaavasta kuulumisen politiikasta kiinnostuneita tutkijoita.

Veli Pekka Lehtolan keynote-luento ETMU-päivillä.
Veli Pekka Lehtolan keynote-luento ETMU-päivillä.

ETMU-päivät pidettiin nyt 12. kerran. Tapahtuman isäntänä toimi tänä vuonna Suomen pohjoisin yliopisto, Lapin yliopisto Rovaniemellä.

Päivillä kuultiin monia eri vähemmistöjä käsitteleviä esityksiä kansainvälisiltä osallistujilta. Suuri osa alkuperäisyystematiikan tutkijoista edusti kuitenkin saamentutkimusta. Vuosittainen ETMU-palkinto, joka jaetaan tunnustuksena etnisten suhteiden edistämisestä ja tutkimisesta, luovutettiin päivien aikana Lapin yliopiston Arktisessa keskuksessa toimivalle saamentutkimuksen pioneerille Elina Helander-Renvallille. Yksi päivien neljästä pääesitelmästä oli saamentutkimuksen professori Veli-Pekka Lehtolan puheenvuoro, jossa pohdittiin kuinka maailmankiertueilla esiintyneitä maailmanmatkaaja-saamelaisia voitaisiin lähestyä kolonialistisen tulkintakehyksen tuolla puolen ja osana saamelaisten ’omaa historiaa’.

Päivillä kuullussa Ninna Nyberg Sørensenin pääesitelmässä puolestaan käsiteltiin muun muassa esitelmöitsijän havaintoja transnationaalisen teorian vaikutuksista liikkuvuuden ja muuttoliikkeiden tarkasteluihin. Myös osa työryhmistä keskittyi maahanmuuttokysymyksiin ja -politiikkaan.

Alkuperäisyys- ja maahanmuuttotematiikkojen asettaminen rinnakkain oli raikas ja hedelmällinen lähtökohta päivien keskusteluille. Lokakuinen Lapin pääkaupunki ja sen yliopisto tarjosivat myös mielenkiintoisen ympäristön tälle asetelmalle. Monien kauempaa tulevien mielikuvissa Lappi hahmottuu kiiinnostavaksi alueeksi saamelaisuuden takia. Saamelaisuutta on myös hyödynnetty yhden liikkuvuuden muodon, turismin, kehittämisessä. ETMU-päivien aikaan mediassa ja ihmisten välisissä keskusteluissa oli toisaalta vahvasti läsnä toisentyyppinen liikkuvuus: kuvat Tornion kautta maahan pyrkivistä turvapaikanhakijoista. Kysymys siitä, millä tavalla liikkuminen ja ’alkuperäisyys’ sekä ’juurevuus’ merkityksellistyvät ja asettuvat suhteisiin toistensa kanssa tutkimuksessa, politiikassa, kulttuurituotannossa, kokemuksissa, kohtaamisissa ja keskusteluissa oli monella tavalla ilmassa.

Päivien jälkeen on ilmestynyt aihepiiriin liittyvä juurimetaforia, kulttuurista muistia ja materiaalisuutta käsittelevä professori Kuisma Korhosen artikkeli (niin & näin 4/2015). Myös Kuulumisen kulttuurit-hankkeen työryhmä ETMU-päivillä pureutui kuulumisen kulttuurisuuteen materiaalisuuden kautta. Työryhmään kutsuttiin esityksiä, joissa pohdittiin erityisesti kulttuurituotteiden merkitystä kuulumisen rakentajana ja heijastajana.

Työskentelyn aloitti aiheeseen johdatteleva hankkeen tutkijoiden yhteistyöhön pohjaava esitys, jossa pohdittiin kuinka itsestään selvänä ja epämääräisenä näyttäytyvä kuulumisen käsite jäsentyy nykytutkimuksessa. Hankkeen tutkijat ja samalla työryhmän puheenjohtajat Kaisa Hiltunen, Nina Sääskilahti ja Antti Vallius nostivat erityisesti esiin materiaalisuuteen ja affektiivisuuteen liittyviä kuulumisen käsitteen ulottuvuuksia.

Muissa esitelmissä puhuttiin materiaalisuudesta saamelaisessa nykytaiteessa (Tuija Hautala-Hirvioja), lasten sotakokemuksia ja todistamista käsittelevästä teatteriesityksestä (Susanna Hast) sekä muuttamisesta, materiaalisuudesta ja aistimisesta (Veera Kinnunen).

Maantieteen päivät: Muutoksen ekologiat, Tampereen yliopisto 29.–30.10.2015

Arts of Belongin oli mukana viime syksyn Maantieteen päivillä Antin osallistuessa työryhmään Kulttuuriympäristö nyt – Kankeita kategorioita vai käytäviä paikan ytimeen. Päivien laadukkaista kutsuvierasluennoista vastasivat professorit Simin Davoudi otsikolla Resilient self and the governmentality of unknown sekä Clive Barnett otsikolla Geography and the priority of injustice.

 http://www.uta.fi/jkk/maantieteenpaivat2015/index.html

Esitelmässään Tila, kuva, kuuluminen Antti pohti kuvan roolia siinä, miten ihmiset pystyvät kiinnittymään ja tuntemaan kuuluvansa johonkin tiettyyn paikkaan jatkuvasti muuttuvassa omassa elinympäristössään. Aihe solahti hyvin työryhmän muihin esityksiin, joissa käsiteltiin muun muassa kulttuuriympäristön käsitettä ja sen käyttöä, maisemanhoitoalueita kulttuurimaiseman suojelun välineinä sekä eri tutkimuksissa hevosten, graffitien ja rautateiden asemaa tämän päivän kulttuuriympäristöissä. Loppupuheenvuoron piti työryhmän puheenjohtaja, maisematutkimuksen professori Maunu Häyrynen, joka veti yhteen päivän esitykset. Tämän pohjalta voitiin todeta ennen kaikkea erovaisuuksia hallinnon jäykissä ja yksiulotteisissa sekä tutkijoiden monitasoisissa kulttuurimaiseman määrittelytavoissa.

Melankoliaa Rovinjin auringossa

Nottingham Trentin yliopiston organisoima Memory, Nostalgia, Melancholy. Re-imagining Home in a Time of Mobility -workshop järjestettiin vaikuttavissa puitteissa Istrian niemimaalla Kroatiassa sijaitsevassa Rovinjin kaupungissa 5.-6.9.2015. Design-hotelli Lonen mustalla sisustettu konferenssisali oli sopiva paikka mollivoittoisten teemojen tarkasteluun. Samaan aikaan aurinko helotti ulkona pilvettömältä taivaalta. Workshop oli houkutellut osallistujia ympäri maailmaa, aina Taiwanista ja Yhdysvalloista asti. Koska osallistujien määrä oli kuitenkin vajaat kaksikymmentä, niin tunnelma oli intiimi ja keskustelulle suotuisa.

Seminaari alkamassa.
Seminaari alkamassa.

Kahden päivän aikana työpajan keskeisiä teemoja muistia, nostalgiaa, melankoliaa, muuttoliikettä ja kotia lähestyttiin sekä teoreettisin pohdinnoin että empiirisenä ilmiönä. Skaala ulottui lacanilaisesta psykoanalyysistä omakohtaisiin kokemuksiin pakolaisuudesta. Monessa esitelmässä käsiteltiin tällä hetkellä useissa yhteiskunnissa vallalla olevaa menneisyyden ”parempiin” aikoihin ja tapoihin kohdistuvaa nostalgiaa, joka ilmenee muun muassa monenlaisina taantumuksellisina ajatusrakennelmina.  Tällaista nostalgiaa ilmensivät nuorten venäläisten muotisuunnittelijoiden sotaa ja patriotismia ihannoivat luomukset Ekaterina Kalininan esitelmässä, Ranskassa ilmestyneet valtion alamäkeä kuvaavat poleemiset kirjoitukset, joista puhui Jo McCormack sekä suomalaisten maskulinistien blogit Tuija Sareman puheenvuorossa.

Lubljana
Lubljanan keskustaa.

Workshop alkoi suomalaisittain mielenkiintoisesti, kun tapahtuman järjestäjä Maja Mikula puhui muun muassa karjalan evakoiden kokemuksista heidän palatessaan kotikyliinsä järjestetyillä kotiseutumatkoilla. Ensimmäisen päivän ohjelmassa olivat myös Tuija Saresman ja allekirjoittaneen esitelmät. Tuijan esitelmä Fictitious Memories of the Nostalgic Past in the Blogs of Men’s Rights Activists kirvoitti runsaasti keskustelua ja esimerkiksi Jo McCormack Nottingham Trentin yliopistosta näki yhteyden maskulinistiblogien ja Ranskan valtion alennustilaa kuvaavien kirjoitusten patriarkaalisissa asenteissa.  Omassa esitelmässäni puhuin Aku Louhimiehen melankolisesta Suomi-kuvasta tuoden esiin muun muassa sen, että Louhimiehen kuvaamasta Suomesta solidaarisuus ja yhteisöllisyys ovat kadonneet ja että samanaikaisesti Louhimiehen elokuvista puuttuu kuitenkin nostalgia.

Matkalla Ljubljanasta Triesten kautta Rovinjiin konferenssiin. Kolme maata yhdessä vuorokaudessa siis!
Matkalla Ljubljanasta Triesten kautta Rovinjiin konferenssiin. Kolme maata yhdessä vuorokaudessa siis!

Hankkeemme keskeinen käsite, belonging, ponnahti esiin useissa esitelmissä, tosin ilman sen perusteellisempaa haltuunottoa. Kuitenkin suurin osa esitelmistä kytkeytyi tavalla tai toisella kuulumisen ja kiinnittymisen teemoihin niin nykyhetkessä kuin menneisyydessäkin näkökulmien vaihdellessa yhteiskuntatieteistä kulttuurintutkimukseen ja taiteentutkimukseen.

Järjestävän yliopiston Maja Mikula toivoi, että workshop saisi jatkoa tulevina vuosina, mikä on meidän näkökulmastamme erittäin kannatettava ajatus. Vaikka musta huone oli workshopin aiheiden kannalta mitä sopivin, niin toivottavasti seuraavassa tapaamisessa on tilaisuus nauttia Istrian auringosta ja maisemista vähän enemmän!

Tilan hinta

Tampereen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä syntynyt Metodifestivaali järjestettiin historiansa neljättä kertaa 19.-20.8.2015. Vuorovedoin kahden vuoden välein molemmissa yliopistoissa järjestettävä tapahtuma keräsi nyt Tampereelle yhteensä yli 550 tieteellisistä menetelmistä kiinnostunutta tutkijaa. Tapahtuman tiiviin, mutta mielenkiintoisen ohjelman sessioissa risteiltiin kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen tutkimuksen erilaisista menetelmistä ja välineistä yleisempiin tieteellisen kirjoittamisen käytänteisiin ja tekstien julkaisemiseen. Plenum-luennoista vastasivat professorit Juho Saari (Itä-Suomen yliopisto), Sven Modell (University of Manchester, UK), ja Gillian Rose (The Open University, UK) sekä vanhempi tutkija Sanna Vehviläinen (Työterveyslaitos).

Metodifestivaali muistutti jälleen kerran siitä, miten tärkeitä tämänkaltaiset tapahtumat ovat tutkijoille. Käytännön tutkimustyötä kehittävien menetelmien, välineiden ja käytänteiden omaksumisen lisäksi Metodifestivaalin keskeisenä antina on myös tutustuminen eri tieteenaloille ominaisiin aineistoihin ja tutkimusten sisältöihin. Näiden peilaaminen vasten omia tutkimusintressejä synnyttää vääjäämättä ajatuksia, joissa voi toisinaan piillä juuri se kovasti kaivattu oivallus. Toisaalta taas tuttujen menetelmien käyttö itselle vähemmän tutuilla tieteenaloilla auttaa aina hahmottamaan omaa paikkaansa tieteenkentällä sekä arvioimaan niitä mahdollisia aukkoja, joiden täyttöön voisi tuoda oman panoksensa.

Allekirjoittanut tarkasteli Metodifestivaalin antia ennen kaikkea tilallisen kuulumisen tutkijana. Tästä näkökulmasta katsottuna alkoi useamman luennon ja esitelmän sisällöistä pilkottamaan punaisen langan pää, joka kietoutui sekä koko yhteiskunnassa että myös yliopistomaailmassa vallitseviin epäkohtiin, konkretisoituen lopulta tilan hintaan ja sen aiheuttamiin seurauksiin. Kyseisen ajatteluprosessin käynnisti professori Juho Saaren avausluento Leipäjonojen Suomi – Miten huono-osaisuutta käsitellään sosiaalipolitiikassa. Luennossa esiin nostetun tilastometodiikan käyttämisen sijasta huomioni kiinnittyi professori Saaren esittelemän aiheen sisältöihin, ja erityisesti siihen, miten hän esitti hyvinvointivaltiomme pohjasta vuotavana laivana. Yhdeksi vuodon suurimmaksi aiheuttajaksi Saari nimesi jatkuvan asumiskustannusten nousun, joka ei korreloi huono-osaisten saamien etuisuuksien nousun kanssa. Kun vuokra syö kaikki rahat, on leipäjonossa asiointi yhä useammalle välttämätön pakko. Tilan korkea hinta järkyttää yhteiskunnan tasapainoa ja rakentaa yhä syvempää kuilua hyvä- ja huono-osaisten välille. Tällä on eittämättä heijastusvaikutuksia myös ihmisten tilallisen kuulumisen tunteisiin.

Saaren luennon johdattelemana ajatus tilan hinnasta yhdistyi mielessäni hiljattain selailemaani Kulttuuriympäristöstrategiaan. Kyseessä on siis viime vuonna Valtioneuvoston periaatepäätöksen seurauksena syntynyt strategia, jossa kulttuuriympäristö on määritelty merkittäväksi voimavaraksi ja mahdollistajaksi ja sen hoito osaksi kestävää kehitystä. Kokonaisvaltaisen kulttuuriympäristöpolitiikan mahdollistajaksi strategiassa esitetään hyvää hallintoa, josta kuuluu vastuu koko valtionhallinnolle. Monimuotoinen, ajallisesti kerroksellinen ja toiminnan kautta elävä rakennettu kulttuuriympäristö on nähty viihtyisänä ihanteena, jonka kokonaisvaltainen toteutuminen tuntuu kuitenkin Suomessa törmäävän liian usein juuri tilan hinnasta kumpuaviin haasteisiin. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii Jyväskylän yliopiston kampuksella sijaitseva Villa Rana. Tämä korvaamattoman arvokas osa kampuksen rakennettua ympäristöä seisoo parasta aikaa tyhjillään koska yliopistolla ei ole yksinkertaisesti varaa maksaa tilasta vaadittua hintaa. Yksi Jyväskylän yliopiston tärkeimmistä valteista on juuri sen maailman mittakaavassakin ainutlaatuinen eri aikakausien arvorakennuksista koostuva kampusalue, jonka tiloissa niiden käyttäjät ovat voineet tuntea kuuluvansa osaksi pitkälle historiaan ulottuvaa tieteen tekemisen ketjua. Suurin uhka ketjun katkeamiselle, ja samalla koko Jyväkylän yliopiston kulttuuriselle merkittävyydelle, näyttää johtavan tilan hintaan. Ei ole kuin ajan kysymys milloin Alvar Aallon merkkiteokset kokevat Villa Ranan kohtalon.

Yliopistojen jokapäiväisessä työssä tilan korkea hinta näkyy erityisesti paineessa luoda avokonttoreita ja muita monitoimitiloja, joissa työskennellään kuin hotellin aulassa. Metodifestivaaleilla tutkija Virve Peteri sivusi tämänkaltaista tilojen käyttöä esitelmässään Monipaikkainen etnografia – esimerkkinä toimistotuoli. Seuraamalla yhden tietyn toimistotuolimallin syntyprosessia Peteri päätyi moneen suuntaan, ja selvittämään muun muassa tutkimusta, johon vedoten huonekaluvalmistaja perusteli monitoimitilojen olevan kehityksen huippua ja avain entistä tuottavampaan työskentelyyn. Kyseinen tutkimus paljastui lopulta TEKESin tilaamaksi ja sen tavoitteena oli tuoda esiin juuri tämänkaltainen tulos. Peterin mukaan monitoimitilojen hypettämisen taustalla on nimenomaan niiden halpuus suhteessa siihen, että jokainen tekisi töitään yksin omassa huoneessaan. Tästä mieleeni juontui Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n toimitusjohtajan Mauno Sieväsen parin vuoden takainen puheenvuoro

Kulttuurimaiseman hoidon neuvottelupäiviltä. Kertoessaan Jyväskylän yliopiston kampuksen korjaustilanteesta Sievänen viittasi avokonttoreiden ja monitoimitilojen olevan nykypäivää ja mahdollistavan kilpailun muiden korkeatasoisten yliopistojen kanssa. Tässä yhteydessä en voinut olla ajattelematta yliopistorankingin kärjessä porskuttavia vanhoja yliopistoja kuten Harvardia, Oxfordia ja Cambridgea. Mitenköhän tilaratkaisuja on mietitty näiden yliopistojen satoja vuosia vanhoissa rakennuksissa? Perustuuko näidenkin laitosten korkeatasoisuus avokonttoreihin ja monitoimitiloihin? Tuskinpa. Ettei vaan tilojen ”nykypäiväistämisessä” olisi kyse korjauskustannusten karsimisesta ja loppujen lopuksi tilan hinnasta, eikä korkeatasoisen opetuksen ja tutkimuksen takeesta.

Abstraktimmalla tasolla yliopistojen tutkijat törmäävät tilan hintaan julkaistessaan tutkimuksiaan. Sessiossa Julkaisufoorumi ja julkaisemisen uudet tuulet suunnittelija Janne Pölönen TSV:n Julkaisufoorumista ja tietojärjestelmäasiantuntija Jyrki Ilva Kansalliskirjastosta avasivat aihepiiriä hedelmällisesti omista näkökulmistaan. Tutkijan tuo sessio jätti hämmennyksen tilaan ja puheenjohtajana toimineen Risto Heiskalan puolileikillään esitetyin sanoin pohtimaan sitä, tarvitseeko tutkija henkilökohtaista manageria, jotta saisi tuotoksensa julki oikeanlaisella foorumilla. Tilan hinta tulee tässä yhtälössä näkyväksi esimerkiksi siinä, kun Suomen akatemia vaatii artikkeleilta avointa saatavuutta, mutta suurin osa Jufossa kovatasoisiksi rankatuista julkaisijoista pyytää open access -julkaisuista suuria summia. Näihin monen tuhannen euron maksuihin apurahatutkijoilla on harvoin varaa. Periaatteessa tilanne ohjaa tutkijoita julkaisemaan Julkaisufoorumin heikoimmassa ykköstasossa, joka ei kuitenkaan ole yliopistojen mieleen. Ykköstason julkaisut eivät kartuta yliopistojen rahavaroja kakkos- ja kolmostasojen tavoin, jolloin abstraktilla tasolla ilmenevä julkaisutilan hinta heijastuu suoraan laitosten taloudellisiin vaikeuksiin ja tätä kautta konkreettisissa tiloissa tehtyyn tutkimus- ja opetustyöhön.

The (Web)sites of Memory: Cultural Heritage in the Digital Age (28.–29.5.2015), Debrecen, Unkari

Arts of Belonging osallistui toukokuun lopulla 2015 Unkarissa, Debrecenin yliopistossa järjestettyyn kansainväliseen workshopiin The (Web)sites of Memory: Cultural Heritage in the Digital Age. Workshopin keskeisenä tavoitteena oli koota yhteen eri tieteenalojen tutkijoita pohtimaan kulttuuriperinnön ilmenemistä ja asemaa digitaalisena aikakautena. Workshopin järjestämisestä vastasivat Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitos yhdessä Debrecenin yliopiston Unkarin kirjallisuuden ja kulttuurin tutkimuksen instituutin sekä Unkarin tiedeakatemia Debrecenin alueellisen komitean kanssa.

http://unideb.hu/portal/en/node/16005

Jyväskylän delegaatio Debrechenin historiaa, tietoa ja viisautta huokuneen yliopiston edustalla (oikealta vasemmalle): Rita Vargas, Antti Vallius, Heikki Hanka ja Tuija Saresma.
Jyväskylän delegaatio Debrecenin historiaa, tietoa ja viisautta huokuneen yliopiston edustalla (oikealta vasemmalle): Rita Vargas, Antti Vallius, Heikki Hanka ja Tuija Saresma.

 

Hankkeemme jäsenten Tuija Saresman ja Antti Valliuksen lisäksi Jyväskylän delegaation lukeutuivat myös Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen johtaja Heikki Hanka sekä taidehistorian jatko-opiskelija Rita Vargas.

Lennettyämme Budapestiin seurueemme jatkoi matkaa vuokra-autolla kohti Debreceniä. Automatka halki Unkarin avasi silmät sen maisemille, joita reittimme varrella hallitsivat kylien ja kaupunkien ohella laajat peltoalueet ja toisinaan horisontissa siintäneet vuoret. Menomatkan pikaisilla visiiteillä Gödöllössä ja Egerissa oli mahdollista nähdä viitteitä sekä sosialismin ajan patinoituneista jäljistä että pitkästä keskieurooppalaisesta historiasta kirkkoineen ja linnoineen. Huomaamatta ei jäänyt myöskään Unkarin vankka asema omaperäisten viinien tuottajana. Tähän piirteeseen tosin tutustuimme lähemmin vasta paluumatkalla vieraillessamme viiniköynnösten täplittämien rinteiden ympäröimässä pittoreskissa Tokajissa.

 

Unkarilaista peltomaisemaa
Unkarilaista peltomaisemaa.

 

Gödöllön keskustaa.
Gödöllön keskustaa.

 

Egerin basilika.
Egerin basilika.

 

Mikromaisemia Gödöllöstä, Egeristä ja Debrechenistä.
Mikromaisemia Gödöllöstä, Egeristä ja Debrechenistä.

 

Saavuttuamme Debreceniin saimme nauttia yliopiston Suomen kielen laitoksen esimiehen Sándor Maticsákin ja laitoksella Suomen kielen lehtorina toimineen Susanna Virtasen vieraanvaraisuudesta ja asiantuntevasta opastuksesta. Miellyttävän tutuksi tuli myös unkarilainen keittiö.

Debrechenin keskustaa.
Debrecenin keskustaa.

 

Debrechenin yliopiston päärakennus ulkoa.
Debrecenin yliopiston päärakennus ulkoa.

 

Debrechenin yliopiston päärakennus sisältä.
Debrecenin yliopiston päärakennus sisältä.

 

Workshopin priimusmoottorina toiminut Miklós Takács.
Workshopin priimusmoottorina toiminut Miklós Takács.

 

Antin esitys.
Antin esitys.

 

Avauspuheenvuoron jälkeen allekirjoittanut sai kunnian aloittaa workshopin ensimmäisen teoreettisia tarkastelukulmia käsittelevän session. Landscapes of belonging: visual memories in the digital age otsikon alla kulkenut esitelmä keskittyi pohtimaan kuvan merkitystä paikkaan kiinnittymisen ja kuulumisen prosesseissa. Digitaalista näkökulmaa esitykseen toi siihen liitetty esimerkki tietoteknisestä lisätyn todellisuuden sovelluksesta ja sen luomista mahdollisuuksista johtaa kuvallisten esitysten tarkastelu uudelle sekä menneisyyttä, nykyisyyttä että tulevaisuutta käsittelevälle tasolle.

 

Tuijan esitys.
Tuijan esitys.

Seuraavan päivän populaarikulttuuria, yleistä historiaa ja kulttuurista muistia käsittelevässä sessiossa Tuija puhui kollektiivisesta kuvitteellisesta muistelutyöstä, jota maahanmuuttovastaiset miehet harrastavat internetissä julkaisemissaan blogeissa. Niissä toistellaan myyttisen valkoisen Pohjolan sankarimiehen ”alkuperätarinaa” ja muistellaan kaipuulla kunniakasta, mutta kuvitteellista menneisyyttä eli aikaa ennen sukupuolten tasa-arvoa ja ”rotujen” sekoittumista.

Tokajin Bacchus.
Tokajin Bacchus.

 

Tokajin viiniviljelmiä.
Tokajin viiniviljelmiä.

 

Kaiken kaikkiaan workshop oli erittäin onnistunut. Suhteellisen pieni, noin 20 hengen joukko loi tapahtumaan kotoisan ja rikasta vuoropuhelua synnyttäneen tunnelman, jossa ihmiset olivat vilpittömän kiinnostuneita toistensa tekemisestä. Tällaisessa, Unkarin lämpimän kevään ympäröimässä ilmapiirissä oli ilo esitellä hankkeemme tutkimusta ja tutustua uusiin tieteen tekijöihin ja heidän kiinnostuksensa kohteisiin.

Culture(s) in Sustainable Futures: theories, policies, practices 6–8.5.2015, Helsinki

Arts of Belonging -hankkeen tutkijat Tuuli Lähdesmäki ja Antti Vallius osallistuivat kansainväliseen Culture(s) in Sustainable Futures: theories, policies, practices -konferenssiin Helsingissä 6–8.5.2015.

http://www.culturalsustainability.eu/final-conference

Konferenssin virallinen vastaanotto järjestettiin Helsingin Kaupungintalon juhlavissa tiloissa.
Konferenssin virallinen vastaanotto järjestettiin Helsingin Kaupungintalon juhlavissa tiloissa.

 

Tuuli tarkasteli esitelmässään The EU heritage politics and the governance of a European cultural heritage muun muassa kulttuuriperinnön kulttuurista identiteettiä ja kuulumisen tunteita vahvistavia ulottuvuuksia sekä näiden roolia yhteisöjen kestävyyden näkökulmasta.

Antti puolestaan keskittyi esitelmässään Landscapes of belonging ympäristön kuvallisiin esityksiin ja niiden luomien mielikuvien sekä itse ympäristön kuvaamisen vaikutuksiin muodostettaessa paikkaan kiinnittymisen ja kuulumisen tunteita. Tämän lisäksi esitelmän tavoitteena oli myös avata näkökulmia, joiden avulla kuvista ja ympäristön kuvaamisesta saavutettua tietoa voisi hyödyntää kulttuurisesti kestävän ympäristön suunnittelussa, kehittämisessä ja suojelussa.

Päättäjäisillallinen Tenaille von Fersenissa Suomenlinnassa.
Päättäjäisillallinen Tenaille von Fersenissa Suomenlinnassa.

Live theory and lived culture: between concepts and imaginations (22–24.4.2015) Tartto, Viro.

Arts of Belonging osallistui Centre of Excellence in Cultural Theoryn Tartossa järjestämään kahdeksanteen vuosittaiseen konferenssiin Live theory and lived culture: between concepts and imaginations (22–24.4.2015).

https://networks.h-net.org/node/3128/discussions/48261/cfp-live-theory-and-lived-culture-between-concepts-and-imaginations

Hankkeen yhteisesti koostamaa esitystä matkasi Suomenlahden eteläpuolelle esittelemään Tuija ja Antti. Landscapes, imageries and belonging -niminen esitys lukeutui sessioon Spatialities: Lived realities and mediated imageries, ja sen ytimessä oli maiseman käsite, jossa luonto ja kulttuuri yhdistyvät. Esitelmä painottui maisemakuvastoihin, jotka järjestävät ihmisten arkielämän fyysisiä, emotionaalisia ja ideologisia tiloja.

Monitieteinen konferenssi sisälsi lukuisia mielenkiintoisia esitelmiä, joista päällimmäisenä jäivät mieleen Glasgow’n yliopiston kulttuurimaantieteen professorin Hayden Lorimerin ja London School of Economicsin sosiologian professori emerita Eileen Barkerin keynote-luennot.

Linkki Hayden Lorimerin luentoon: Crafting Cultural Theory at the Gates of Heaven http://www.uttv.ee/naita?id=21932&keel=eng

Linkki Eileen Barkerin luentoon: Who and what belongs where – and when and why? Boundary construction, maintenance and change in new religious movements http://www.uttv.ee/naita?id=21926&keel=eng